Sadepäivän ilo

Vettä sataa. Sitä sataa kuin saavissa olisi iso reikä. Ulos ei siis huvita lähteä. Tulee kissamainen olo. Tekee mieli pysyä kodin lämmössä, mutta jotain olisi mukava tehdä. 

Korkeat, hieman tylsän vaalen oviset kaapit kätkevät paljon tavaraa; sukkia, sukkia, sukka, valokuva-albumeja, palapeli... Palapeli!. Pitkä päivä edessä eli nyt on aikaa pakertaa. TV:stä tulee yleisurheilua, mutta ohjelmatiedot kertovat, että vuorossa on maraton. Ei tarvitse hötkyillä. Slow TV. Puoliso keittää 14 km kohdalla kahvit, tai klo 14.00 tee. Tai kaveri tuo tullessaan jäätelöt. Pieni venyttely ei haittaa. Kuivasta ruisleivästä riittää energiaa pidempään. Hyvä valinta sekin.

Täytyy muistaa ruokkia kissat. Muuten käy niin kuin kierrätyskeskuksesta ostetun palapelin kanssa. Osa paloista puuttuu. "Onko nää hyviä? Ei. Mutta vien silti yhden palan". Se käy nopeasti. Toinen hämää ja samalla toinen kipittää kynnyksen ylitse pala suussa. Kolmas ihmettelee koko showta. Neljäs nukkuu - koska on saanut ruokaa.

Yhteinen harrastus, kaikki koolla. Kaikki samassa huoneessa, sulassa sovussa. Vettä sataa. Mukavaa. Selostaja kyllä kertoo, jos maratonilla tapahtuu jotain. Kissa kertoo, jos palapelin reunat ovat valmiit. 

Sormet tanssivat palojen kanssa kuin hiiret juustokuutioiden. Kohta tullaan maaliin. Kohta on valmista. Taustajoukot kannustavat, kehräävät. Pörisevät. Sade on tauonnut. Se on loppunut. Maa on vettynyt, mutta tuoksuu huumaavalle. 

Hetken silmäys, ennen kuin paketti menee jälleen kaappiin. Kissat heräävät, mutta vain siksi aikaa, että hakeutuvat pehmeämmälle alustalle nukkumaan. Vanhan selkää kolottaa, luita pakottaa. Paikat rutisevat, kun tottumaton nousee ylös. Hieman huimaa. Hieno kuva!