Jetta pöllöilee

Jetta pöllöilee

Jetta saa välillä varsinaisia riemuralleja ja käyttäytyy epäilyttävän onnellisesti. Rohkeus tällaisissa riemuralleissa vaikuttaa kovin uhkarohkealta ja liki pöhköltä. Jetta ja Tippa eivät tunnetusti ole oleet parhaita kavereita, mutta kun riemuralli on käynnissä, niin Jetta ei kaihda liiallisen rohkeaa läheisyyttä, vaan tälläkin kertaa pyrki väkisten nuuhkimaan Tippaa lähietäisyydeltä. Henkilökunta tietää milloin tassutappelu on todennäköinen ja toppuutteli minkä ehti Jetan lähestymisiä. Onneksi Jetalle riitti pääasiallisesti pelkkä mielipuolinen hyppely.

Aina on aikaa tampata leluja

Piste piti kakkuun kuitenkin saada ja kun impulssi-isku oli ohitse, Jetta haki rentoutumisen sohvalla makoilevan henkilökuntalaisen kyljestä. Ihan ok, mutta taktinen kuvio oli siinäkin loppuun viilattu, sillä Jetta makasi kymmenisen senttiä Tipasta. Tippa pötkötti henkilökuntalaisen sylissä ja taisi aavistaa kuka häntää nuuhkuttaa... 

Jetta kaikessa reippaudessaan on hauska. Jetta ei välitä mitä muut ajattelevat tai näkevät ja kokevat, vaan kirahtelee ja säntäilee oman mielensä mukaan. Jetta on tohkeissaan ja surutta näyttää sen. Se on hienoa, sillä Jetassa lepää vielä kaukaisena muistona myös se arka puoli, joka oli joitakin vuosia sitten vielä enempi pinnalla. Näin on hyvä. Jetta on kuin D-vitamiini syksyn harmaudessa! 

Rapsutuksia irtoaa kun hyppää pöydälle

Kedi

Kedi on vuonna 2016 Ceyda Torun ohjaama lämminhenkinen dokumentti kissoista ja ihmisistä, joka sijoittuu liki 14 miljoonan asukkaan elämännälkäiseen Istanbuliin Turkissa. Bengu, Deniz, Psikopat (totta, tuttavallisemmin Psykopaatti) ja kymmenet muut kissat esiintyvät dokumentissa omilla nimillään. Kissat ovat katukissoja, vai voisiko sanoa että kadut - kujineen, kattoineen ja koloineen ovat kissojen. Myös Istanbulin kymmenet ja sadat ihmiset ovat kissojen, sillä he pitävät kissoista huolta suurella rakkaudella. Tarpeen tullen he lääkitsevät niitä, antavat antibiootteja tai kuskaavat niitä kirjaimellisesti viime kädessä lääkäriin. Uusien katujen vallatessa kissojen reviirejä, miettivät asukkaat pitääkö kissoille hankkia kissanhiekkavessat, sillä niiden luonnolliset maa-ainekset, joihin tehdä tarpeensa uhkaavat kadota. 

Dokumentti herkuttelee kissojen persoonilla. Se herkuttelee myös ihmisten kommenteilla ja näkemyksillä ja harvoin saa katsoa ohjelmaa, jossa lähes jokainen lause on täyttä asiaa. Kedi tarjoaa myös mahtavan mahdollisuuden tarkastella Istanbulin arkista ja leppoista puolta, jossa arkkitehtuuri, kauppiaat ja kadunmiehet yhdessä kissojen kanssa elävät normaalia elämää. Vuoroin juustosta leikataan viipale asiakkaan lautaselle, vuoroin omaa vuoroaan odottavalle kissalle, joka ikkunaan koputtaen kertoo olevan "nälissään". 

Kediä voisi helposti luonnehtia kissa-ihmisten dokumentiksi, mutta ihmisten pyyteetön lähestyminen ja Istanbulin kuvauksellisuus tuovat dokumenttiin syvyyttä, jolla Kedi nousee dokumenttielokuvana itsenäiseksi teokseksi. Rinnakkain kissojen ja ihmisten tarinoissa kulkee hienosti miksattu ja tyylikkästi valikoitu musiikkiraita.

Kedi on koko perheen elokuva. Se ei yhtä lievää kohtausta lukuunottamatta näytä kissojen nurjaa puolta, joka todellisuudessa on kissojen hurjan määrän vuoksi olemassa. Kedi keskittyy elämään ja rakkauteen, toisten huomioon ottamiseen ja onnellisuuteen. Kedi on elokuva, joka kelpaa kaikille. 

Pesosen blogi 4-v

Pesosen blogin ensimmäinen juttu julkaistiin 17.9.2014 eli jokseenkin neljä vuotta sitten! Toimituksessa on juhlan paikka! Juttuja näihin päiviin asti on kertynyt liki 400 eli n. 100 julkaisua / vuosi. 

Koko homma sai alkunsa siitä, kun kuuluisa Kissa-Täti oli jäämässä uutispimentoon Pesosen touhuista. Koimme myös lähtökohtaisesti tarvetta yhyttää samaan soppaan tarinaa ja turinaa siitä, kuinka elämä sokean kissan kanssa ylipäätään onnistuu - vertaistukea, rohkaisua ja kokemuksia myös muille, joilla perheessä on vastaanvanlaista tapausta. Pesosen blogi on myös samalla väylä kodittomien kissojen (eläinten) elämästä, niiden arvostuksesta. Eläinten arvostuksesta ylipäätään! 

Pesonen

Tarkoitus oli kirjoittaa pelkästään Pesosesta, mutta melko pian kävi ilmi, että muut kissat änkeävät kärkkäästi tarinoihin. Oli siis loogista laajentaa turinointi tasapuolisesti kaikkiin, sillä onhan muut kissakaverit olennainen osa Pesosen elämää, varsinkin tytär Sofi, jonka Pesonen synnytti Vihreään huoneeseen, nykyisen toimituksen nurkkaukseen. 

Luetuin juttu on Kissanruoho (1134 kertaa) ja sivuja on katseltu reilut 47 000 kertaa. Tällä hetkellä vakituisten lukijoiden määrä heittelee 60:nen molemmin puolin. Se lämmittää mieltä! Suomi on luonnollisesti maa-kohtaisessa listassa ykkösenä, perässä seuraavat tasapäisinä Venäjä ja Yhdysvallat ja näiden jälkeen Pesosta "luetaan" neljänneksi eniten Ukrainassa!? привітання в Україну! (toivottavasti siinä menevät terveiset Ukrainaan:))

On ilo saada jakaa tarinoita ja vastailla kommenteihin. On myös äärimmäisen miellyttävä myötäelää myös muiden tarinoita, kuvia ja kokemuksia! Pesonen lähettää tietysti kaikille terveiset ja kääntää kylkensä. Juhlissa siis pieni tauko - rouva nukkuu:) 

Koko porukka kasassa; Tippa (etuala), Piri (vas), Laku (keskellä ylhäällä), Sofi
(pöntössä), Pesonen, Hannu (oik. edessä) ja Jetta (oik yläkulma) 

Arkirauhaa kaikki tyyni

Pesosen porukoiden seinän takana ja välillä seinien sisäpuolellakin on tänä kesänä nautittu julkisivuremontista. Kesä on ohitse ja remontti näennäisesti valmis - mitä nyt muutama sähköjohto repsottaa tai laudanpätkä puuttuu sieltä täältä. Julkisivuprojekti ei kuitenkaan hallitukselle riittänyt, vaan syksyyn haluttiin puskea vielä kakkuna koristeena pihasaneeraus! Se tietää sitä, että kissojen raapimapuu rahat menevät pihan istutuspuihin ja hyttyspuskiin.

Tällä viikolla pihassa on ollut kutinaa enemmän kuin Vuosaaren satamassa ja toinen toistaan erikoisempaa ja äänekkäämpää härveliä on käynyt kääntymässä ohuella pihamaalla. Sen lisäksi viereisen kadun loppumaalaukset tehtiin kuluvalla viikolla. Pörr pörr. 

Kaikki ei kaikkia miellytä ja sängyn alla, pyyhkeen takana ja ovenpielessä on ollut kiukkuista notkujaa. Jetta, Hannu ja Pesonen ovat sen verran kovan koulukunnan kunkkuja, ettei tällainen pieni pörinä juuri ressaa. Eikä betoniroskan heittelylle ole vielä loppua. Ne laudanpätkät ja sähköjohdot ovat vielä asentamatta, puhumattakaan pihakaivannoista.

Sofi

Piri

Jotain kivaakin! Kissa-TV antoi kuluvalle viikolle myös nautinnollisen ja herkullisen luontodokumentin, kun takapihalle laskeutui kuutisenkymmentä n. vihervarpusta (bongarit täsmentäköön)! Juuri aivan pannu-kokoisia! Sofi kökötti kuola valuen parvekkeella ja Laku tähysti ikkunan takana. Koska viikolla pihalla vieraillut Bob Cat ei Tippaa ilahduttanut, niin tiesimme että tämä tirppa-ohjelma kiinnostaisi ja henkilökunta kipaisi Tipan nopesati live-lähetyksen äärelle. Varpuset noukkivat maasta koivunsiemeniä ja lehahtelivat kuin kuivat lehdet tuulenpuuskissa. Herkkua ja täyttä tavaraa! 

Tippa

Sofi tuijottaa pihalle ja suunnittelee
paistinpannun ostamista

Nyt on sunnuntai ja taustahäly koostuu lähinnä nuarison heikosta musiikkimausta ja naapuruston viikonloppu askareista - ehkä vähän myös kaverin rohinasta ja tepsuttelusta. Kohta kilisevät ruokakipot ja kahvikone hörähtää hyväenteisesti! Mmm.. toistaiseksi nautinnollista.

  

Hannu

Hannu on ollut Pesosen blogin tinkimätön tähti alkusyksyn ajan ja syystäkin; onhan kyseessä todella tyylikäs hra Golden Brown, joka olemuksellaan hurmaa katsojan kuin lukijan, vaikka olisi kuvissa pelkkänä varjona. Hannu on myös heittämällä piirtänyt nimensä tuloksiin, jotka toisten huulilla aiheuttavat silkkaa pelkoa ja hämmennystä. Hannun hiekanheiton SE-tulos tulee jäämään historiaan. Hannu on myös aiheuttanut syvää huolta, sillä niskassa oleva patti on jättänyt Hannun 10-vuotis juhlat pimentoon. Totta, kaiken tämän monipuolisen hässäkän keskellä Hannu on tullut 10-vuoden ikään! 

Ei tässä vielä kaikki. Jo toukokuun lopussa lupailimme vakiolukija Analle paljastuksen Hannun mieliteoista. Nyt on sen aika. Nostetaan Hannu siis kirjaimellisesti pöydälle.

Hannu

Pesosen porukan henkilökunta on aiemmin kuulunut ravinnoltaan sekasyöjiin ja päätoimittajan yksi herkuista oli mm. valmiiksi grillattu broileri. Samaiseen herkkuun tuntui tykästyvän myös Suti-kissa, joka halusi broileria lopulta niin kovasti, että ajoi parhaimmillaan "päätoimittajan" mutustamaan broileria suljettujen ovien taakse kylpyhuoneeseen. Sitten supermarkettien valmiiksi marinoidut hyllyt alkoivat kaatumaan päälle ja broilereiden ja muiden lihatuotteiden elinkaari tuli päätökseen. Henkilökunta hippeytyi, siirtyi vegaaniseen ruokavalioon ja antoi kaikkien eläinten jatkaa elämäänsä. 

Sutia ei enää ole, mutta tässä vaiheessa varjoista valoon tepsuttelee Hannu. Vegaanina kun ei tarvitse tinkiä mistään, niin yhtälailla täällä keitellään nakkeja tai lätkitään leivän päälle leikkeleitä. Kerran kun olimme laittaneet lauantai nakit (tofu-nakkeja) kiehumaan ja istahdimme sohvalle niitä järsimään, tuli Hannu paikalle nenä ilmaa halkoen. Ihmettelimme Hannun hieman äkkinäistä saapumista ja "outoa" käytöstä. Sitten Hannu alkoi lähentelemään ja kinuamaan. Tassu tapaili kynnet esillä sohvan reunaa ja kaveri käyttäytyi kuin lasten kemuilla onginta paikalle jonon ohittanut öykkäri. Montut auki äkkäsimme, että poika on tofu-nakin perään ja annoimme pienen jäähtyneen tofu-nakin palasen. "Ei kai se tällaista", mutta pikku näkäre hävisi hetkessä ja Hannu kinusi lisää!? Hannu oli tykästynyt lihattomaan nakkiin.

Hannu on kiinnostunut henkilökunnan
iltapalasta

Hannu on todella kiinnostunut henkilökunnan
iltapalasta

Sama toistui leikkeleiden kanssa. Leikkeleitä syömme harvakseltaan, mutta nakkeja silloin tällöin. Hannu tulee paikalle ja annamme pienen palan tai kaksi. Se on herkku ei ruoka. Kissa on lihansyöjä, ei vegaani. 

Itse olemme vegaaneja ja kissat lihansyöjiä. Olemme sinut asian kanssa - paukuttelemme jäätyneitä raakaruokapaketteja annospaloiksi, tarjoamme jauhettua lihaa jne... Hannu on Hannu. Hannu on periaatteessa ainoa, joka tulee pyytämään nakkia tai leikkelettä. Piri saattaa joskus näykkäistä riisipiirakkaa, mutta siihen se pääosin jää. 

Hannun 10-vuotisjuhlia juhlimme pienesti, mutta usein. Niin paljon patin sisälmys vaivasi. Nyt tilanne on siltä osin rauennut ja voimme jatkaa juhlimista lisää. Parhaimmat herkut löytyvät onneksi kissanruokakaapista! Nam nam!

Pulla on pullaa, ei kissanruokaa

Hannun patti

Tänään oli Hannun hampaiston hammaskohtainen tarkastus ja siinä ohessa oli tarkoitus ottaa näyte Hannun niskan alueella olevasta patista. Jotta näytteen sai varmasti otettua, tehtiin se nukutuksen aikana. Eläinlääkärin lausunto on seuraava: 

Niskan patista otettiin uusi ohutneulanäyte joka saatiin hyvin tarkasti patin keskeltä, näytettä saatiin runsaasti. Ohutneulanäytteessä todettiin pelkkää rasvasolukkoa joten patti on mitä todennäköisemmin hyvälaatuinen rasvakasvain eli lipooma.

Sitten lätkäistiin yläfemmat ja tultiin pojan kanssa kotiin.

Hannu nauttii rapsutuksista

Matoja!!!

Voi näitä vekaroita, mistä ne saavat energiaa ja kuinka paljon ne oikein syövät!? Ruokakaupassa täytyy ravata alvariinsa. Onkohan niillä matoja!? 

Sofille on tälle syksylle tilattu matokuuri ja muille on tilattu... no ruokaa. Eikä Sofiakaan kipolta pois pidetä. Viime kerralla verkkokauppa Zooplussa pääsi livahtamaan Citymarketiksi (posti sijaitsee Citymarketissa), mutta onneksi tämä liian suuri kauppa on hyvien kulkuyhteyksien päässä ja pääsimme noutamaan paketin sen suuremmitta vaikeuksitta. Meno on kuitenkin aina meno ja tällä kertaa tähtäsimme napakymppiin eli toimitusta ikkunan alle.

Hannu ja Pesonen odottvat ruokaa

Se onnistui, sillä yksikään postiauto ei ehdi livahtamaan paatuneemman kerrostalokyttääjän silmien ohitse. Todellisuudessa Pesosen blogin toimisto sijaitsee ikkunan ääressä ja siitä näkee kaikki kumijalat jotka kadulla liikkuvat; postit, pikkuautot ja pakut.

Jos vielä kuukausi sitten kuuli heinäsirkat, niin siihen tukeutuen postiauto ei enää piippaa. Hyvä niin, sillä se pitää Pirin paikallaan. Tosin silläkin saralla Piri on reipastunut, eikä ihan jokaista piippausta hätkähdä - kaikkea muuta senkin edestä. 

Zooplussa-tilauksen tekijä oli ollut tällä kertaa armollinen ja tilannut ainoastaan n 15 kg:n paketin. Sen jaksaa kantaa ja päälle vielä hymyillä. Paketti framille ja veitsi heilumaan. Kaikki ei ollut reilassa - jotain puuttui ja jotain... mmm... tuoksahti... tuoksui... hmm... haisi. 

"Miamor, amor Miamor!"... täällä tuoksahtaa. Reipas ote paketin revi tästä-osiosta ja rykäisy. "Matoja! Iiik!". Siinä vaiheessa hienompi väki otti taka-askeleen ja antoi vetovastuun niille joilla nenä on tukossa raikkaassa syyssäässäkin. Totta vieköön, paketti kuhisi elämää enemmän kuin ruokapaketin kuuluisi. 

Iik, matoja! Näillä ei leikitä!

Pois on hyvä, pois silmistä ja paketti roskiin. Pelkkää sattumaako, mutta ennenkin on ollut Miamoren kanssa ongelmia. Hukassa ollut tuote oli ilmaistavarana saatu Milkies, joka oli "valahtanut" painavien kissanruokalaatikoiden alle. Hyvä etteivät olleet tötteröt rikkoutuneet  ja samalla pilanneet koko kissanruoka satoa. 

Eilen Zooplusalle reklaamatio kuvan kera. Homma on ennenkin toiminut eli vialliset tuotteet korvattu. Viallisia tuotteita ei ole monesti tullut, mutta silloin tällöin eli kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Ruttusia, mutta ehjiä, toteaa Sofi ja odottaa.