Globaalit humoristit puntarin kupeessa

Kuun vaihteessa - pienellä liukumalla - Pesosen porukoilla on punnitukset. Kissat ovat tietysti toista mieltä ja osa pitää kokemusta liki hammaslääkärimäisenä ja karttaa puntaria (ja punnitsijaa) kuin ruttoa!

Jetta on Lakun ohella kuin märkä saippua

Tippa on helppo nakki, helpoin nakki. Sofille kun tarjoaa "nakkia" eli herkkua niin homma onnistuu. Todellisuudessa homma toimii niin, että muovikaukaloon heitetään nameja (hah, hieman ristiriitaista, eiks jeh!), jolloin Sofi valahtaa automaattisesti kaukaloon ja siitä mitään tietämättä ilmaan ja punnitukseen. Sitten alkaa tasaisesti vaikeutuva räpiköinti. Hannu laittaa halutessaan hanttiin ja halutessaan tikkaa kipukynnyksen yli. Jetta on liukas kuin märkä saippua, samoin Laku. Pirin jääräinen pää ei anna periksi, eikä Piriä punnita, piste. Pesosta ei turvallisuussyistä punnita. On yritetty, mutta Pesonen ei nostelusta juurikaan tykkää, emmekä halua tilannetta, jossa Petski pääsee otteesta ja putoaa korkeudelta, jota Pesonen ei itse tunne.

Punnitus on tai pitäisi olla nopea projekti, mutta usein se venyy kuitenkin useammalle päivälle. Puntari tuo pelkoa ja inhoa. Joskus homma venyy niin, ettei lukemat ole tilastokelpoisia ja homma jää. Joskus salamasota tuo tulosta ja lukemat saadaan ylös.  

Soin puujalkahuumoria

Punnitus on osoittautunut myös kissojen keinoksi naljailla ja viljellä puujalkahuumoria. Usein kun puntari vain lepää keskellä lattiaa, sen päällä saattaa joku Sofi tai Piri(!) ilkikurisesti vain makailla. Solidaarisuutta! Globaalia huumoria? Tekeväthän muidenkin kissat näin... tekeväthän!? Lukemia ei tietenkään saa, koska punnarikone huutaa erroria! Ettäs kehtaavat, tepastelevat viiksiniekat! Räpsyttelevät ja patsastelevat. Vaikka tilanne on melkein absurdi, niin eihän sitä voi kuin ihailla. Kekseliäitä peijoonia! 

Pirin puujalkahuumoria