Syvälle Savoon!

Herttaisen Kissa-tädin kalenterissa oli juuri kissanhoidon mentävä reikä ja teimme tilauksen kahdesta kissanhoito päivästä, jotta pääsisimme henkilökunnan "virkistyspäiville" Savoon. Emme tienneet, että sukelsimme lopulta siihen syvään päähän!

Koska tätäkään retkeä ei tehty ilman kissahavaintoja, niin pakkasimme reppuun asiaankuuluvaa tuliaista. Kivijalkakaupasta haimme kissanhuiskan ja marketista oman kaupungin pieniä ylpeyden aiheita, mm. makaronia ja puuroa:).

Onneksi Mikkeliin pääsee myös linja-autolla, sillä matkakustannukset halpenevat hulppeasti verrattuna junakyytiin. Matka maksaa liki puolet vähemmän, vaikka tien päällä kulutettava aika on sama mitä viettäisit kiskoilla. Kaiken lisäksi isosta tiestä huolimatta, maisemat ovat mukavammat.

Sofi ihmeissään - huiska on aivan
väärässä paikassa!

Mikkeli vaikutti mukavalta paikalta. Keskustassa oli juuri sen verran sopivasti isoa kauppaa, että ihmiset viihtyivät ja samoilivat torin ympäristössä. Toisaalla, isompienkin torikaupunkien uutiset eivät ole yhtä hyviä. Torit kuihtuvat ja kuolevat. Monen mummon villasukka jää myymättä.

Toisena päivänä, heti aamiaisen jälkeen astuimme junaan ja suuntasimme Pieksämäen suuntaan. Junanvaihdon jälkeen loppuivat sähköiset raiteet ja dieselveturi veti meitä yhä syvemmälle Savoon. Asutus harveni. Onneksi junan saavuttua Varkauteen meitä oltiin vastassa. Piruparkoja.

Kuulumisten jälkeen meidät "siepattiin" autoon ja vietiin vanhaan kansakouluun, joka on toiminut vuodesta 1981 alkaen Mekaanisen musiikin museona. Loppumatkasta tuokin taittui noppelasti Vegaanisen musiikin museoksi. Hullu paikka! Aivan hullu! Mekaanisen musiikin historia on samaan aikaan kiinnostava ja aivan järjetön. Museossa kierretään pieni lenkki ja saksalaissyntyiset omistajat kertovat tarinoita ja soittavat mekaanisilla soittimilla esimerkkejä. Likipitäen kaikki siellä soi - paitsi jonkinnäkköisenä museon henkenä toimiva "Sauli Niinistö". Ymmärrätte kyllä kun olette käyneet.

Mekaanisen musiikin museon henkilökuntaa - Jurgen Kempf

Museossa likipitäen kaikki soi - myös tämä!

  

Pakollisten kaksijalkaisten sukulaisten lisäksi, tapasimme myös vanhoja kissakavereita. Savolaiset Amanda ja Akseli olivat vastassa isäntäperheen oven takana, kun saavuimme muson jälkeen paikalle. Amanda on pyhä birma ja Akseli pitkäkarvainen kotikissa. Eivät tainneet muistaa meitä, kun joitakin vuosia sitten morjestimme Kuopiossa. Samaa kieltä kuitenkin puhuimme ja nopeasti iskimme leikkiä uuden huiskan kera. Mukavia veijareita!

Aluksi Amanda hieman vierasti etelän vetelän leikkikalua...

...samoin Akseli oli aavistuksen varautunut nakkikojukielisiin
vieraisiin.

Samaan aikaan kotona etelässä lämpö nousi. Kissa-täti viestitti kuinka oli helisemässä ruokkiessaan saman aikaisesti Pesosen porukan seitsemää kissaa ja kuinka Piri oli polkenut tyynyä niin että Kissa-tädin naama oli nolona helottanut keskellä yötä. Aah, niin idyllistä kissa-arkea (ja sitä me jo ikävöimme toisaalla Savon syvyydessä).

Retken aikataulu oli tiukkaan venytetty, eikä esim. vierailua Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle ehtinyt tekemään. Edes Rahulan lemmikkieläinliikkeeseen emme la-aamuna ehtineet; onneksi saimme viereissä sekatavaratatalossa tiputtaa muutaman kolikon kodittomille kissoille! 

Laku tutkii tuliaisia, jotka olivat vähäiset, mutta sitäkin
hienommat!

Hienot hetket huhtikuussa. Auto jätettiin siis tarkoituksella kotiin ja matkan teimme julkisilla välineillä. Linja-auton maisemat ovat mukavammat ja tälläkin kertaa kiikariin osui mm. muutama kissa (murr..), peuroja ja pari hirveä - lukuisia lampareita ja nippu toistaan hienompia lumen alta paljastuneita autopihoja!

Näillä mielikuvilla jaksamme taas pari viikkoa ja kun valokuvat saapuvat postista, niin teemme matkan jälleen kerran uudestaan - silloin toisella kädellä  kehräävää kissaa rapsuttaen!

Mekaanisen musiikin museo

http://mekaanisenmusiikinmuseo.fi/index.php?page=etusivu_fi