Vegaaninen velikulta järjesti Pesoselle vimman!

Ryminällä tullut kevät ja sen mukana saapuneet lämpimämmät ilmat ajoivat henkilökunnan ulos kolostaan pihamaalle kahvittelemaan. Kahvi oli hyvää nam nam ja leipä maistui. Leipään iski katseensa myös paikalle pomppinut suurinokkainen varis, emmekä voineet olla heittämättä vieraalle muutamaa irtopalaa. Tontin rajoilla ravasi myös reipas viisipäinen rusakkoporukka, jolla eittämättä oli mielessä kutukujeet. Sen mukainen meno se. 

Vaan katalapa on keväinen tuuli ja viekas viima, joten liikoja ei auttanut pihalla piehtaroida. Servetit ryttyyn ja kupit nippuun, sisälle takaisin ennen salakavalaa vilustumista.  

Jos kissat eivät ole aivan umpitunnelissa, niin suurin osa porukasta tulee eteiseen vastaan. Tunnelissa ei tällä kertaa ollut ketään, joten porukkaa lappasi kuin Stockmannin kuvitteellisista pyöröovista. Takit naulaan ja kengät kenkälokeroon. Sitten alkoi tapahtumaan.

Pesonen saanut jostain kiinni... (ps. löytyykö Laku?)

"Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huutavat Laku (vas.) ja Sofi!

Pesonen vänkäsi ja punkesi ahtaaseen kenkälokeroon ja nokka tuhisten etsi jotain. Vimma oli päällä! Erityisesti toinen lipokkaista kiinnosti ja hätäisellä matematiikalla ynnässimme, että "nyt on taas astuttu siihen itteensä". Huumaava tuoksu jäi kuitenkin levittäytymättä joten jatkoimme rauhaisin aatoksin Pesosen vimman seuraamista.

Pesonen puski lipokasta kuin lantakuoriainen palloansa. Sofi ja Laku ihmettelivät kenkälokerikon vieressä reunan ylittävää lipokkaan kärkeä, joka niiasi yhä syvemmin tyhjän päälle. Nyt myös Laku, joka oli naksauttanut päänsä ilmassa keikkuvan lipokkaan alle, sai tuoksusta kiinni. "Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huusivat Laku ja Sofi, kannustaen Pesosta työntämään lipokasta yhä villimmin. Lopulta Pesonen voitti painovoiman ja lipokas lötkähti lattialle. 

Pesosen vimma on juuri voittanut painovoiman

Sitä itteään se oli, mutta kasvisversio! Pieni pyöreä pupun papana oli tinttaantunut pohjaan ja kulkeutunut puoliksi ehjänä kengän mukana sisälle. Hajuhaitaton yllätys oli mitä mielenkiintoisin! Ai että siinä riitti nuuhkittavaa ja ihmeteltävää. Vieläkin, pari päivää tapahtuneesta, kenkä lepää rauhoitettuna vaatehuoneessa. 

 

Hei, hakekaas mut alas..., huutaa Pesonen

... ei tartte, osaan tulla.