Vegaaninen velikulta järjesti Pesoselle vimman!

Ryminällä tullut kevät ja sen mukana saapuneet lämpimämmät ilmat ajoivat henkilökunnan ulos kolostaan pihamaalle kahvittelemaan. Kahvi oli hyvää nam nam ja leipä maistui. Leipään iski katseensa myös paikalle pomppinut suurinokkainen varis, emmekä voineet olla heittämättä vieraalle muutamaa irtopalaa. Tontin rajoilla ravasi myös reipas viisipäinen rusakkoporukka, jolla eittämättä oli mielessä kutukujeet. Sen mukainen meno se. 

Vaan katalapa on keväinen tuuli ja viekas viima, joten liikoja ei auttanut pihalla piehtaroida. Servetit ryttyyn ja kupit nippuun, sisälle takaisin ennen salakavalaa vilustumista.  

Jos kissat eivät ole aivan umpitunnelissa, niin suurin osa porukasta tulee eteiseen vastaan. Tunnelissa ei tällä kertaa ollut ketään, joten porukkaa lappasi kuin Stockmannin kuvitteellisista pyöröovista. Takit naulaan ja kengät kenkälokeroon. Sitten alkoi tapahtumaan.

Pesonen saanut jostain kiinni... (ps. löytyykö Laku?)

"Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huutavat Laku (vas.) ja Sofi!

Pesonen vänkäsi ja punkesi ahtaaseen kenkälokeroon ja nokka tuhisten etsi jotain. Vimma oli päällä! Erityisesti toinen lipokkaista kiinnosti ja hätäisellä matematiikalla ynnässimme, että "nyt on taas astuttu siihen itteensä". Huumaava tuoksu jäi kuitenkin levittäytymättä joten jatkoimme rauhaisin aatoksin Pesosen vimman seuraamista.

Pesonen puski lipokasta kuin lantakuoriainen palloansa. Sofi ja Laku ihmettelivät kenkälokerikon vieressä reunan ylittävää lipokkaan kärkeä, joka niiasi yhä syvemmin tyhjän päälle. Nyt myös Laku, joka oli naksauttanut päänsä ilmassa keikkuvan lipokkaan alle, sai tuoksusta kiinni. "Ryhmätyötä, ryhmätyötä", huusivat Laku ja Sofi, kannustaen Pesosta työntämään lipokasta yhä villimmin. Lopulta Pesonen voitti painovoiman ja lipokas lötkähti lattialle. 

Pesosen vimma on juuri voittanut painovoiman

Sitä itteään se oli, mutta kasvisversio! Pieni pyöreä pupun papana oli tinttaantunut pohjaan ja kulkeutunut puoliksi ehjänä kengän mukana sisälle. Hajuhaitaton yllätys oli mitä mielenkiintoisin! Ai että siinä riitti nuuhkittavaa ja ihmeteltävää. Vieläkin, pari päivää tapahtuneesta, kenkä lepää rauhoitettuna vaatehuoneessa. 

 

Hei, hakekaas mut alas..., huutaa Pesonen

... ei tartte, osaan tulla.

Syvälle Savoon!

Herttaisen Kissa-tädin kalenterissa oli juuri kissanhoidon mentävä reikä ja teimme tilauksen kahdesta kissanhoito päivästä, jotta pääsisimme henkilökunnan "virkistyspäiville" Savoon. Emme tienneet, että sukelsimme lopulta siihen syvään päähän!

Koska tätäkään retkeä ei tehty ilman kissahavaintoja, niin pakkasimme reppuun asiaankuuluvaa tuliaista. Kivijalkakaupasta haimme kissanhuiskan ja marketista oman kaupungin pieniä ylpeyden aiheita, mm. makaronia ja puuroa:).

Onneksi Mikkeliin pääsee myös linja-autolla, sillä matkakustannukset halpenevat hulppeasti verrattuna junakyytiin. Matka maksaa liki puolet vähemmän, vaikka tien päällä kulutettava aika on sama mitä viettäisit kiskoilla. Kaiken lisäksi isosta tiestä huolimatta, maisemat ovat mukavammat.

Sofi ihmeissään - huiska on aivan
väärässä paikassa!

Mikkeli vaikutti mukavalta paikalta. Keskustassa oli juuri sen verran sopivasti isoa kauppaa, että ihmiset viihtyivät ja samoilivat torin ympäristössä. Toisaalla, isompienkin torikaupunkien uutiset eivät ole yhtä hyviä. Torit kuihtuvat ja kuolevat. Monen mummon villasukka jää myymättä.

Toisena päivänä, heti aamiaisen jälkeen astuimme junaan ja suuntasimme Pieksämäen suuntaan. Junanvaihdon jälkeen loppuivat sähköiset raiteet ja dieselveturi veti meitä yhä syvemmälle Savoon. Asutus harveni. Onneksi junan saavuttua Varkauteen meitä oltiin vastassa. Piruparkoja.

Kuulumisten jälkeen meidät "siepattiin" autoon ja vietiin vanhaan kansakouluun, joka on toiminut vuodesta 1981 alkaen Mekaanisen musiikin museona. Loppumatkasta tuokin taittui noppelasti Vegaanisen musiikin museoksi. Hullu paikka! Aivan hullu! Mekaanisen musiikin historia on samaan aikaan kiinnostava ja aivan järjetön. Museossa kierretään pieni lenkki ja saksalaissyntyiset omistajat kertovat tarinoita ja soittavat mekaanisilla soittimilla esimerkkejä. Likipitäen kaikki siellä soi - paitsi jonkinnäkköisenä museon henkenä toimiva "Sauli Niinistö". Ymmärrätte kyllä kun olette käyneet.

Mekaanisen musiikin museon henkilökuntaa - Jurgen Kempf

Museossa likipitäen kaikki soi - myös tämä!

  

Pakollisten kaksijalkaisten sukulaisten lisäksi, tapasimme myös vanhoja kissakavereita. Savolaiset Amanda ja Akseli olivat vastassa isäntäperheen oven takana, kun saavuimme muson jälkeen paikalle. Amanda on pyhä birma ja Akseli pitkäkarvainen kotikissa. Eivät tainneet muistaa meitä, kun joitakin vuosia sitten morjestimme Kuopiossa. Samaa kieltä kuitenkin puhuimme ja nopeasti iskimme leikkiä uuden huiskan kera. Mukavia veijareita!

Aluksi Amanda hieman vierasti etelän vetelän leikkikalua...

...samoin Akseli oli aavistuksen varautunut nakkikojukielisiin
vieraisiin.

Samaan aikaan kotona etelässä lämpö nousi. Kissa-täti viestitti kuinka oli helisemässä ruokkiessaan saman aikaisesti Pesosen porukan seitsemää kissaa ja kuinka Piri oli polkenut tyynyä niin että Kissa-tädin naama oli nolona helottanut keskellä yötä. Aah, niin idyllistä kissa-arkea (ja sitä me jo ikävöimme toisaalla Savon syvyydessä).

Retken aikataulu oli tiukkaan venytetty, eikä esim. vierailua Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle ehtinyt tekemään. Edes Rahulan lemmikkieläinliikkeeseen emme la-aamuna ehtineet; onneksi saimme viereissä sekatavaratatalossa tiputtaa muutaman kolikon kodittomille kissoille! 

Laku tutkii tuliaisia, jotka olivat vähäiset, mutta sitäkin
hienommat!

Hienot hetket huhtikuussa. Auto jätettiin siis tarkoituksella kotiin ja matkan teimme julkisilla välineillä. Linja-auton maisemat ovat mukavammat ja tälläkin kertaa kiikariin osui mm. muutama kissa (murr..), peuroja ja pari hirveä - lukuisia lampareita ja nippu toistaan hienompia lumen alta paljastuneita autopihoja!

Näillä mielikuvilla jaksamme taas pari viikkoa ja kun valokuvat saapuvat postista, niin teemme matkan jälleen kerran uudestaan - silloin toisella kädellä  kehräävää kissaa rapsuttaen!

Mekaanisen musiikin museo

http://mekaanisenmusiikinmuseo.fi/index.php?page=etusivu_fi

Kiva tulla kotiin!

Viikon sisällä, viimeksi tänään henkilökunta on saanut nauttia täysin aistein kotiinpaluusta, sillä Pesosen porukan miuku mauku - katras on ollut mitä ilahduttavimmalla päällä ja myös jättänyt siitä todisteet. Hymiö! Ei tämä jokapäiväistä ole, vaan nyt kyseessä on kotiinpaluuaskareiden terävin kärki. Onneksi tempaukset ovat olleet harmittomia, eikä murheeseen tai asunnon haltuunottoon ole ollut tarvetta, vaan hymyssä suin on asteltu kynnys kynnyksen jälkeen pidemmälle - ensin hieman yli kurkkien. Tervetuloa kotiin!

Kotiinpaluu #1

Tätä temppua osasimme jo hieman odottaa, mutta tempun paikka oli hieman yllätys. Ensinnäkin wc-paperirulla on täytynyt hakea pesukoneen päältä ja sitten se on tuotu nähtävästi suussa n. viiden metrin matka olohuoneeseen, jossa sitä on alettu rullaamaan parin metrin verran auki. Jetta on pudotellut wc-paperirullaa ja rullaillut sitä, mutta kaikki on aiemmin tapahtunut kylppärin puolella. Hauska klassinen toivotus!

Kotiinpaluu #2

Vanha perinteinen kakkavana! Alkupää on parketin puolella, jonka jälkeen pyllyä on skipattu vaalean maton reunan ylitse ja vedetty toinen mokoma vana. Tasaista jälkeä, joka hienosti peilautuu valoa vasten! Vihje orastavasta kakkavanasta oli pudotettu eteiseen, sillä kynnyksen kupeeseen oli jätetty pieni (kakka)patukka. Kuka käski ostamaan vaalean maton - ei ainakaan myyjä. Näitä sattuu. Kakkavana "tehokkuutta" lisäisi paikalla olo ja vetämisen näkeminen. Ehkä miuku maukut vihjaavat että pitäisi olla kotona.

Kotiinpaluu #3 

Vanha karttakirja pellettivessassa ja siihen päälle pissat. Kirjan ja kirjojen pudottamiset ovat myös vanha klassinen temppu, mutta nyt siihen oli lisätty veikeä koripallokenttien swingi. Kirja on mennyt vanhaksi ja tilalle on hankittu aika päiviä sitten uusi eli vahinkoa ei syntynyt. Selkeää kon mari- ajattelua eli turhan karsimista. Mutta koska täällä harrastetaan näinkin radikaalia siivousta, niin tärkeämmät opukset ovat toki tallessa. 

Mistäs tämä on ilmestynyt!

Epäkäytännöllinen synttäriyllätys

Jokin aika sitten mätimme vaatehuoneen lattian täyteen Intersandin kahvavikaista kissanhiekkaa - kun halvalla sai. Kanadalainen Intersand on tullut ihailtavaan 25-vuoden ikään ja siitä hyvästä he ovat pakanneet kissanhiekkasäkkeihin kissoille synttärilahjan. Ensimmäisellä ja vielä toisellakin kaatamiskerralla täällä tosin kiljuttiin, kun ihmetteltiin mikä hiekan seasta putosi!? Vähän niin kuin manteli joulupuurossa.

Kun kerta säkkejä ostettiin useampi, niin lelujakin tuli tietysti useampi. Maltilla lelut, jotka vielä siinä vaiheessa olivat tuplamuovipussissa, kerättiin yhteen kasaan kaapin perälle. Toimitus ajatteli että moisesta lelukasasta saa jossain vaiheessa mukavan blogijutun.

Sofi (vas) ja Pesonen miettivät saako hiirellä leikkiä

Kun viimeinenkin hiekkasäkki hupeni ja vaatehuoneen lattia paljastui oli aika onkia lelut esille. Nyt vasta katselimme niitä tarkemmin ja huomasimme siellä täällä ikäviä epäkohtia. 

Pussista kuoriutuu suurehko, varsin sympaattisen oloinen hiirulainen, mutta hienosäätö on tehty hieman ajattelemattomasti. Hiiren korvat loistavat enemmän kuin paljettipuku euroviisuissa. Kymmenet pienet suht teräväreunaiset paljetit ovat hennosti korvissa kiinni, kissan kurkussa vaarallinen häntä tuskin kovempaa retuuttamista kestää ja pieni pehmeä nenännyppy ei sitäkään. Harmin paikka, että mukavasta yllätyksestä kuoriutuu lopulta pelkkää rihkamaa ja luonnon kuormittamista.

Kyllä hiirulaisesta leikkikaverin saanee, mutta hieman rampa siitä muutaman operaation kautta tulee. No, sytytetään kynttilät uudestaan ja aloitetaan pirskeet!   

Piri haluaisi jo purkaa energioita

Talkoot - karvat -

Kissojen karvatalkoot ovat kirineet jo kevään kiinni. Pöntössä on toivottu asukas sinitiainen ja asukas puuhaa parasta aikaa sisutuksen parissa. 

Kissojen karvat ovat n. ylipäätään kelvanneet vaihtevasti, eikä koko totuutta tiedetä vasta kuin tulevan talven kynnyksellä, pönttöjä siivotessa. Liekö kamerallakin työajat, mutta se on jostain syystä jättänyt kuvaamatta osia totuudesta ja näin joudumme elämään vajaavaisen tiedon parissa. Karvojen kohtalon yllä lepää arvoituksellinen karvapeite!

Mutta jonnekin karvat katoavat ja joku tai jotkut nukkuvat yönsä pehmeissä peitoissa!

Kissoja rapsutellaan ja karvoja kuskataan samaan tapaan, sillä suuret muuttojoukot ovat vielä saapumassa. Vasta yhdessä pöntössä on todistetusti kuhinaa. Muut asunnot ovat vielä tyhjillään.

Olemme kuitenkin saaneet tarpeeksi informaatiota ja tältä osin vetäydymme projektin hektisimmästä osasta. Toki palaamme asiaan aina kun siihen on aihetta ja kerromme kuulumiset. Siispä niitä odotellessa!