Kevät tärinöitä

- kuule Pesonen

- niin, henkilökunta?

- mitä teit yöllä?

- lauloin...

- niin lauloit

- ... ja pelasin

- yöllä kuuluisi olla hiljaa ja nukkua

- se oli pehmopallo

- ahaa

Eilen illalla, siinä villasukka aikaan, henkilökunta ajatteli rentoutua TV:n äärellä ja saapui olohuoneen puolelle. Katsahdus keittiöön, ihan sellainen pikainen silmien hairahdus ja jotain taisi näkyä. Pääkin kääntyi jo takaisin, kun ajatus teki vasta tuloa. Mitä siellä oli? Mitä...? Keittiön vesikuppi oli itsekseen ryöminyt alustaltaan pois! Kävellyt, ryöminyt, hypännyt, millä tyylillä vesikipot nyt liikkuvat. Liikkuvat? Ei kuppien kuulu liikkua tai irtisanoutua tehtävästään. Kuppi on ja tarjoaa juotavaa - liikkumatta. 

Mutta tämä kuppi oli tullut parikymmentä senttiä itsekseen! Kissoja ei voi syyttää, sen olen oppinut. Blogi-ihmiset tietävät asioista. Kupissa oli muutakin outoa. Siinä oli veteen sukeltaneena mm. Jettaa villitsevä punainen keppilelu. 

Kerran on maa järissyt täällä päin niin, että pönttö tärisi. Rekka hurjimmillaan täräjää taloa. Samoin pitkät ja raskaat tavarajunat heiluttelevat astioita ja karmeja. Mutta radallekin tästä on liiaksi matkaa. Eikä rekkoja ole liiemmin näkynyt, ei kuulunut. Kissoja ei voi syyttää. Kissat eivät huvikseen heittele tai siirtele juomakippoja. Huvikseen. Eihän?